1. Esivalmistele uuni ja vuoka: Kuumenna uuni 220 asteeseen (kiertoilma 200 °C). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja voitele se kevyesti oliiviöljyllä.
2. Valmistele kesäkurpitsat: Pese kesäkurpitsat huolellisesti ja kuivaa ne paperipyyhkeellä. Leikkaa ne noin sentin paksuisiksi tikuiksi tai puolikkaiksi. Mitä tasaisempia tikut ovat, sitä tasaisemmin ne kypsyvät.
3. Mausta tikut: Sekoita kulhossa raastettu parmesaani, korppujauho, valkosipulijauhe, suola, mustapippuri ja haluamasi yrtit – esimerkiksi oregano tai timjami. Pyöräytä kesäkurpitsatikut ensin kevyesti kananmunassa ja sitten parmesaaniseoksessa niin, että pinta peittyy tasaisesti.
4. Asettele uunipellille: Levitä tikut pellille yhteen kerrokseen niin, etteivät ne osu toisiinsa. Näin kuori rapeuttuu tasaisesti eikä tikuista tule kosteita.
5. Paista uunissa: Paista tikut uunin ylätasolla noin 20–25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kultainen ja rapea. Käännä tikut puolivälissä, jotta molemmat puolet saavat väriä.
6. Viimeistele ja tarjoile: Nosta tikut uunista ja anna niiden levätä hetki. Ripottele päälle tuoretta persiljaa tai basilikaa. Tarjoile välittömästi kastikkeen, kuten jogurttidippauksen tai tomaattikastikkeen, kera.

Parmesaani-kesäkurpitsatikut ovat yksi niistä harvinaisista herkuista, jotka yhdistävät yksinkertaisuuden ja loisteliaan maun täydellisellä tavalla. Ohuen kesäkurpitsaviipalen ympärille muodostuu uunissa kultainen, rapea parmesaanikuori, joka on samaan aikaan kevyt ja täyteläinen – juuri sellainen kombinaatio, joka tekee annoksesta välittömästi suosikin pöydässä.

Parastapoytaan.fi:n henkeä kantaen tämä resepti on kulinaarinen helmi, joka sopii niin viikonlopun vieraille tarjottavaksi kuin arkena nauttimiseen. Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen raikas maku saa seurakseen kypsytetyn parmesaanin suolaisen syvyyden ja yrttien tuoksun. Lopputulos on tikku, johon on vaikea olla tarttumatta yhä uudelleen.

Valmistus käy nopeasti, ja raaka-aineet ovat useimmiten jo valmiina kotikeittiössä. Tarjoile ne tapas-lautasella, alkupalana tai kevyen pääruoan kylkiäisenä – vaikuttavuutta ei puutu, vaikka vaiva on minimaalinen.